Sanat ovat sydämen kieltä. Kirjoittaminen ilmaisutapana on minulle tuttu ja luonteva. Olen opiskellut luovaa kirjoittamista yhteensä neljä vuotta Lahden kansanopistossa sekä Oriveden opiston etäkurssilla. 

Ensimmäisen kamerani sain 15-vuotiaana. Sen jälkeen minulla on aina ollut kamera, usein se on kulkenut mukanani vaikka en olisi kuvaakaan ottanut. Nykyisin kuvaan paljon myös kännykällä. 

Kuvien ja sanojen sekä osin myös videon yhdistäminen antaa ilmaisunvapautta, ja taas katsojalle tai lukijalle sanallisen ilmaisun vähäisyys jättää tilaa. Olen pyrkinyt säilyttämään mahdollisuuden pysähtyä kuvan ja sanan ääreen omasta lähtökohdastaan, nähdä ja tulkita teos kuten itse sen kokee.

Koska elämän ei tarvitse olla totista, lähestyn asioita toisinaan pilke silmäkulmassa. Koitan myös olla ottamatta itseäni liian vakavasti, ja sen vuoksi dokumentoin myös omaa vanhenemistani. Onhan se aikakin näin keski-iässä herätä huomaamaan kuinka lapsi pään sisältä ei ole mennyt mihinkään!